Äiti tuu selainikkunaan, täällä huutaa Sisu!
Työntekijän ajatuksia Sisusta mammaloman jälkeen.
Vuoden mittaisen mammaloman aikana myös Sisu-lapsi on kasvanut kovasti monessakin mielessä. Sekä pituutta ja painoa on tullut vähintään keskikäyrän mukaisesti ja kehitys vastaa ikätasoa mainiosti. Uusia työkavereitakin on tupsahtanut porukkaan. Sisukkaita tyyppejä on löytynyt onnistuneesti, tuntui kuin uudetkin tyypit olisivat olleet mukana alusta asti. Töihin paluu tuntui siltä kuin olisi saapunut pitkästä aikaa kotiin. Työporukka on vähän kuin toinen perhe, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Vuoden aikana ehti jo tulla ikäväkin moneen kertaan.
Hetken poissa olleena on jännittävää tarkkailla työskentelyä ulkopuolisen silmin. Vuoden tauon jälkeen näkee asioita eri tavalla, kun ei itse ole aivan kurimuksen silmässä. Sisu on ehtiväinen ja nopeasti kehittyvä yksilö, joka kaipaa paljon huolenpitoa ja ohjausta. Toivottavasti voin tuoda joitain raikkaita ajatuksia kehitykseen ja lisäkäsistäkään tuskin on haittaa, tekemistä on valtavasti edelleen. Vuoden kotona kakkaa etsineenä olen valmistautunut kaikkeen. Onneksi Sisu alkaa olla jo sisäsiistiksi oppinut ja käyttäytyy mallikkaasti, on mukava taas päästä seuraamaan ja tukemaan tämän(kin) lapsen kasvua ja kehitystä.
Edelleen on hienoa todeta, että Sisua rakennetaan rakkaudella. Vaikka omasta lapsesta ei (työkavereiden ehdotuksista huolimatta) Sisua nimeltään tullutkaan, on kuitenkin vähän sellainen olo, että jonkun Sisun äitejä ja isiä me olemme koko porukka.
