Oppimisen sietämätön keveys

Terveisiä Funidatan järjestämältä toiselta Pääkäyttäjäkoulutus 1 -kurssilta. Taas sukellettiin yhdessä yliopistojen väen kanssa Sisun ihanaan ja ihmeelliseen maailmaan puolitoista päivää ja palautteen perusteella matka oli melkoinen, sekä kouluttajille että osallistujille.

Kouluttajan näkökulmasta kurssin rakentaminen on aina työläs prosessi. Itse pyrin rakentamaan koulutukset niin, että läpikäytävät asiat tulevat oikeassa järjestyksessä ja tiedot kumuloituvat muodostaen eheän ja loogisen kokonaisuuden. Ja yhtä vaikeaa, kuin oli muotoilla edellinen lause, on myös rakentaa moinen toimiva ja hyvä koulutus. Eritoten se on vaikeaa, jos osallistujilla on erilainen osaamistaso ennen tilaisuutta.

”Onko asiat sopivan vaikeita? Ymmärsiköhän noi nyt sen, oliko tuo kulmien kurtistus merkki siitä, että nyt meni yli hilseen?”

Kaikkea tätä miettii, kun yrittää selittää asiaa, joka on vielä kehitysvaiheessa ja itselle vaikea pukea sanoiksi.

Myös osallistujilla oli palautteen perusteella haasteita. Eka koulutuspäivä jatkui klo 16:30 saakka, ja paljon uutta ja vaikeaa asiaa piti jaksaa sisäistää pitkähkön työpäivän aikana. Uskon, että usean osallistujan on helppo samaistua tähän annettuun palautteeseen "Hirveesti asiaa tiiviissä muodossa, ehkä jopa liikaakin sisäistettävää kerralla". Myös istuinten ergonomia tuntui puutteelliselta osasta väkeä. No, itse seisoin koko koulutuksen, että empä osaa sanoa.

Itse uskon, että vaikka asiat voivat tuntua hyvinkin vaikeilta, niin hetken päästä koulutuksesta tuntuvat asiat selkeämmiltä, kun repussa on sekä läpikäyty koulutus että koulutusmateriaalit. Itselle vaikeat asiat avautuvat usein asteittain ja jopa pitkänkin ajan jälkeen. Pää on silleen mielenkiintoinen värkki, että se työstää asioita siellä omassa rauhassaan ja yhtäkkiä voi huomata, että ymmärtääkin asian, joka tuntui hetki sitten todella mystiseltä.

Kiitos kaikille osallistujille antoisasta, kaksipäiväisestä matkasta Sisuun. Maaliskuussa jatketaan taas ja ollaan kaikki astetta viisaampia.

‍