Fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä

Sisu-kehitys siirtyi koronavirustilanteen vuoksi etätyömoodiin maanantaina 16.3.2020. Kaikkia sisukkaita kehittäjiä, testaajia ja asiantuntijoita kehotettiin jäämään kotiin tekemään töitä. Näin haluttiin varmistaa, että jokainen pysyy terveenä, eikä vahingossakaan kanna virusta matkassaan toimistolle ja sairastuta isompaa määrää Sisu-tyyppejä.

Koko kehityksen siirtäminen etätyömoodiin oli alkuun varmasti helpotus kaikille. Vaikka riski saada virus joukkoliikenteessä tai toimistolla ei suuri välttämättä olisikaan, riskitöntä siirtyminen toimistolle päivisin ei ole. Ja jäisihän aikaa vuorokaudesta muuhunkin, kun työmatkat jäisivät pois. Itse ainakin koin aluksi vain positiivisena sen, että tunnin työmatka vaihtui 30 sekunnin kävelyyn makuuhuoneesta keittiöön.

Mutta eipä se etäily sitten pelkkää auvoa ja aurinkoa ollutkaan. Hyvin pikaisesti huomattiin, että toimiston kannustavan, avustavan ja yhteisöllisen ilmapiirin vaihtuminen oman kodin neljän seinän sisälle toi mukanaan omat haasteensa. Monella meistä on lapset kotona, sekä päiväkotilaisia että koululaisia/opiskelijoita. Tulee järjestää ruokaa useamman kerran päivässä, tulee auttaa läksyjen teossa, käydä auttamassa perheen pientä vessatouhuissa, vaihtaa elokuvaa telkkariin tai peliä tablettiin. Milloin lapset tappelevat pelivuoroista tai siitä, kuka saa syödä viimeisen keksin. Myös puoliso saattaa tehdä omia töitään samoissa tiloissa. Mistä sitä tilaa löytyy jokaiselle? Ja millaista työtilaa?

Myös työskentelytapa osoittautui haastavammaksi kuin alun perin kuviteltiin. Sisukkaat rakentajat ovat kuin perhe, ja perhe viihtyy yhdessä. Hiomotiellä voi yhteisissä tiloissa helposti kysyä apua, vaihtaa kuulumisia, kuulla uusista kehityskohteista jne. Nyt kun jokainen työskentelee etänä, on yhteisöllisyyden ylläpitäminen selvästi haastavampaa. Työkaverilta kysyminen vaatii muutakin kuin pään kääntämistä: tulee hihkaista Slack -kanavalle, että oisko ketään, joka tietäis, odotella vastausta, yrittää ymmärtää kirjallista viestintää. Sen lisäksi sosiaalinen puoli on merkityksellinen onnistumisen mahdollistaja. Miten pitää yhteyttä, kun kaikki muut ovat kaukana?

Ratkaisujen miettiminen yhteiseen ongelmaan on yhteinen haaste. On siirrytty live-koodaukseen Slack-kanavalle ja pidetty runsaasti etäpalavereja Slackin ja Teamsin välityksellä. Olemme rakentaneet virtuaalisen kahvihetken iltapäivälle, jossa yhdessä ratkotaan Ilta-Sanomien päivän 10 kysymystä. On tehty etälankutusta ja pidetty töiden jälkeistä After work -hetkeä perjantaina. Aamuisin koko Funidatan väki kokoontuu etäyhteyspalaveriin, jossa kerrotaan edellisen päivän työt ja mitä aiotaan tehdä tänään. Ja webkamerat näyttävät livekuvaa jokaisen kohdalla, joka vain aamulla pystyy kasvonsa näyttämään.

Paljon voidaan tehdä, mutta näin muutaman viikon jälkeen on selvää, että yhdessä tekeminen on parasta yhdessä, ihan fyysisestikin. En usko, että haluamme jäädä korona-kriisin jälkeen pysyvästi etätyömoodiin. Minä ainakin kaipaan jokaista sisukasta tyyppiä. Toivottavasti pääsemme taas pian yhdessä rakentamaan Sisua, kotipesäämme Hiomotielle. ♥

‍