Sisu...perkele!
Sisun kehitysprosessi pähkinänkuoressa.
Otsikko on hiihtäjälegenda Marjo Matikaisen inspiroima (jostain syystä pyörii usein päässä, johtunee joko siitä, että olen 80-luvun lapsi tai syystä, joka selvinnee myöhemmin tästä kirjoituksesta). Marjohan huusi avustajilleen ”Havuja…perkele!” Oberstdorfissa hiihdon MM-kisoissa 1987, kun suksen alle jäi lumipaakkuja. TJEU (tsekkaa, jos et usko) tai TJEM (tsekkaa, jos et muista): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/01/29/havuja-perkele.
Sisua täällä Funidatassa vääntää viisi tuoteomistajaa, eli Product Owneria, eli PO:ta. Kaikilla on tausta joko-tai tai sekä-että pohjalta korkeakoulujen opintohallinnoissa ja opintohallinnon tietojärjestelmissä. Tuoteomistajien tehtävä on määritellä se, miten Sisu toimii. Se on varsinaista vääntöä välillä. Yksi meistä puhuu niin nopeasti ja teknisesti että hitaampia ja käytännöllisempiä hirvittää. Toinen jankkaa opiskelijan näkökulmasta kyllästymiseen asti. Kolmas haluaa huomioida kaikki mahdolliset marginaalisetkin skenaariot. Neljäs härvää joka suuntaan. Viides yrittää olla tolkun ääni. Ihan turhaan ei ole nimetty kokoushuonetta Huutohuoneeksi.
Sitten kun PO:t ovat päässeet yhteisymmärrykseen toiminnallisuudesta, annetaan se käyttöliittymäsuunnittelijoille piirrettäväksi. Käyttöliittymäsuunnittelija sitten esittelee piirroksensa PO:ille, jotka sen torppaavat ja käyttöliittymäsuunnittelija piirtää sen uudelleen.
Kun kuvat on saatu kuntoon, PO:t katselmoivat niitä arkkitehtien kanssa. Arkkitehdit vääntelehtivät tuolissaan monimutkaisia tietomalleja ja keskinäisiä riippuvuuksia. Tarvitseeko enää sanoa, että tässäkin kohtaa ns. sovitellaan näkemyksiä.
Sitten kun näkemykset on saatu jälleen yhtenäistettyä, pilkotaan toiminnallisuudet tiketeiksi, priorisoidaan Jirassa, arvotaan työmäärä ja jaetaan koodareille, jotka alkavat koodaamaan. Siitä sitten jossain vaiheessa syntyy hassun niminen versio (seuraava versio on Hamsteri, toim.huom.), joka testausprosessin jälkeen asennetaan asiakkaille. Siinä vaiheessa PO:t ovat jo aloittaneet uuden väittelymäärittelykierroksen.
No, ei mene aina ihan noin yksinkertaisesti ja nätisti, mutta suunnilleen. Voitte vaan kuvitella, että ilman kirosanoja ei Sisua tehdä päivääkään. Eipä kyllä toisaalta ilman naurunremakkaakaan.
Marjo Matikainen sai kun saikin ärhäkällä komennollaan avustajiltaan ladulle havuja ja voitti. Vähän on välillä Sisunkin suksissa paakkuja, ja me PO:t ollaan kai sitten niitä havuja?
